Keskushenkilöt

Edellä mainittiin jo Vuorisaarnan suomennoksen yhteydessä nimi Pekka Ervast. Pekka Ervastin elämänkaari osui vuosisadan vaihteen molemmille puolille, ts. hän syntyi v. 1875 ja kuoli v. 1934. Pekka Ervast onkin kristosofisen sanoman ensimmäinen julistaja ja keskushenkilö, joskin asioihin perehtyjä löytää sangen pian toisiakin päteviä henkisiä opettajia. Mainitsen heistä vuosina 1873–1956 eläneen, tuotteliaan kirjailijan J. R. Hannulan sekä edellisten elämäntyötä syvällisesti valaisseen Väinö Lehtosen (1902–1973).
 
Pekka Ervast on valaissut ensimmäiseksi jälleensyntymismysteerioissa ja karman lunastamisessa tapahtuneita muutoksia. Hän on kertonut, miten Kristus leimaa uuden jälleensyntymisen kynnyksellä ne sielut, jotka ovat ottaneet ihanteesta kiinni edellisessä tai edellisissä elämissään. Leima vaikuttaa ihmisessä niin, ettei hän voi olla piittaamaton henkisen elämän suhteen.
 
Pekka Ervast on henkilönä mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Meillä on mahdollisuus edetä hänen tuntemuksessaan kolmea linjaa. Ensimmäistä seuraten tutustumme hänen sisäiseen elämäänsä, hänen totuudenetsintäänsä, yliaistillisiin kokemuksiinsa ja okkultisiin tutkimuksiinsa. Tätä puolta meidän on mahdollista oppia tuntemaan tutustumalla hänen itsensä kirjoittamiin omaelämäkerrallisiin kuvauksiin.
 
Toinen mahdollisuus ja linja on tutustua Pekka Ervastiin ja hänen henkisen tietolähteensä syvyyteen avautuu ennen kaikkea J. R. Hannulan kirjallisuudessa. J. R. Hannulan selvitys on laaja ja perusteellinen. Siihen kiinteästi liittyvän teosofisen tietouden mukaan kaikki ihmiset ovat jumalsyntyisiä, meissä kaikissa piilee henkemme sisimmässä syvyydessä jumalkipinä, monadi, Isän itsestään vuodattama tähti. Taitomme ilmentää sisäistä jumalaamme on vain niin erilainen.
 
Kolmatta tapaa luonnehtisin historialliseksi. Tätä linjaa edeten voimme tutkia ensin teosofisen liikkeen yleismaailmallista historiaa ja siirtyä sitten tutkimuksissamme Suomeen. Kaikki tavat tai linjat vaativat ajattelua ja harkintaa. Pekka Ervast syntyi maailmaan Tapaninpäivänä v. 1875 pienenä vauvana, kuten kaikki ihmiset syntyvät. Hänelle annettiin nimet Petter Elias. Syntyessämme maailmaan meillä on uusi vanhemmiltamme saatu fyysinen käyttöväline. Vaikka maailmaan oli syntynyt suuri sielu, jo entisissä elämissään Kristusta kokenut, kasvoi pieni Pekka Ervast lasten tavalla. Hänen sielulliset ja henkiset eroavuutensa muihin ihmisiin nähden ilmenivät vasta myöhemmin, joskin jo nuoruudessa.
 
Pekka Ervast sai luettavakseen ensimmäiset ruotsinkieliset teosofiset kirjat tammikuussa 1894. Viime vuosisadan yhdeksänkymmenluvun alkupuoliskolla oli vielä sangen vähän teosofista kirjallisuutta tarjolla ruotsinkielellä, suomenkielistä tiettävästi ei lainkaan. 19-vuotiaana hän liittyi Teosofisen Seuran Ruotsin osastoon ja työskenteli ensin muutaman vuoden ruotsin kielellä. Vuonna 1901 alkoi hänen aatteellinen työnsä teosofisen elämänymmärryksen puolesta suomenkielisellä kirjalla Valoa kohti. Valoa kohti on siis ensimmäinen suomenkielinen teosofinen kirja.
 
Pekka Ervastin työssä on selvästi havaittavissa yleismaailmallinen sävy aina vuoteen 1914 asti. Ja huomattakoon, että yleiseurooppalaisen sodan ravistellessa koko teosofista maailmaa Pekka Ervast pysyi uskollisesti aseettomuuden kannalla ja puhui aseettomuuden puolesta. Mutta sodan ihannointi oli niin voimakasta, ettei hänen äänensä kantanut.
 
Vuodesta 1920 alkaneessa uudessa jaksossa hän valaisi syvällistä Kristus-mysteeriota perusteellisesti. Tältä kaudelta ovat peräisin hänen Jeesus Nasaretilaisen henkilöä, historiaa ja elämäntyötä käsittelevät teoksensa, samoin kosmisen Kristuksen lähestymistä kuvaavat. Henkisen tiedon ja valon tuoja poistui v. 1934 kuoleman kautta näkymättömään maailmaan, mutta hänen laaja ja syvällinen kirjallisuutensa jäi henkiseksi perinnöksi
 
Pekka Ervastin nimen yhteydessä nousee esille J.R. Hannulan nimi, sillä juuri J. R. Hannula on se ajattelumme ja tutkimushalumme herättäjä ja ymmärryksemme valaisija, joka on saanut useat totuudenetsijät ensin ennakkoluulottomasti kuuntelemaan hänen perusteltuja esityksiään Pekka Ervastin henkisestä ja okkultisesta asemasta ja sitten yhtä ennakkoluulottomasti itse tutkimaan ja pohtimaan kyseistä asiaa.
 
J.R. Hannulan selvitys Pekka Ervastin henkisestä ja okkultisesta asemasta on laaja ja perusteellinen, sillä hän käsittelee aihetta kaikissa vuoden 1940 jälkeen pitämissään esitelmissä ja joissakin kirjoissaan ja kirjoituksissaan jo aiemmin. Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”Pekka Ervast oli keskushenkilö, jonka kautta nyt annettu henkinen apu tuli. Hänen edellään kulki ’huutavan äänenä’ H. P. Blavatskyn teosofinen sanoma. Ihmisten tietämättömyys ja sokeus oli esteenä, ettei Pekka Ervast voinut paljoakaan puhua itsestään, ei henkisestä asemastaan eikä tehtävästään kyllin selvästi. Mutta hänen työtään jatkoi mies, joka tiesi, mistä hän puhui. Hän oli J. R. Hannula. Hän selvitti Pekka Ervastin opetuksissa niitä kohtia, joista P. E:n oli pakko puhua peitetysti.” (Vaeltajan viesti, s. 6.)
 
J.R. Hannulan elämäntyö huipistui tähän suureen tehtävään, johon valmistautumisesta hän mainitsee itse: ”Jo neljännesvuosisadan olin valmistautunut tähän erikoiseen tehtävään”. J. R. Hannulan tunteneet ovat kertoneet, että J. R. Hannula osasi maustaa kaikki henkisen elämän syviä mysteerioita käsittelevät esityksensä sydämellisellä huumorilla. Näin hän vapautti kuulijansa, ja he saattoivat helposti ymmärtää hänen ajatuksiaan.