Alkuun

Keskushenkilöt

Kristosofia seuraa niitä suuntaviivoja, joita Pekka Ervast (1875–1934) opetuksissaan piirsi ja avasi.

J. R. Hannula (1873–1956), selvitettyään itselleen noin 25 vuotta Pekka Ervastin henkistä ja okkultista asemaa, ja päästyään siitä selvyyteen, esitti löytönsä kuulija- ja lukijakunnalleen esitelmissään sekä 1937 alkaen julkaisemissaan kirjoissa.

Väinö Lehtonen (1902–1973) kuvaa mm. kirjassaan Tie ihmisyyteen, miten J. R. Hannula kulki päähän asti Pekka Ervastin avaaman ihmisyyden tien – toisin sanoen – miten Pekka Ervastin ja J. R. Hannulan työ nivoutuu yhteen.

Pekka Ervastin tuntemuksessa voi edetä kolmea linjaa myöten:

1.
Perehtyä Pekka Ervastin kirjoihin, kuten Vuorisaarna, Jeesuksen salakoulu, Suuret uskonnot, Christosophia, Tähtikoulut, Kristuksen tutkimaton rikkaus, Kalevalan Avain, Kiusausten koulussa..., yhteensä yli sata kirjaa sekä lukuisia artikkeleita.

2.
Pekka Ervastin totuudenetsinnästä ja hänen henkisen tietolähteensä syvyydestä saa käsitystä syventymällä hänen omaelämänkerrallisiin kuvauksiinsa mm. kirjoissa Teosofisia muistelmia ja Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa.

3.
Historiallinen linja.
– Pekka Ervast liittyi Teosofisen Seuran Ruotsinmaan osastoon 1895 ja työskenteli tuolloin ruotsin kielellä. Vuonna 1901 alkoi hänen suomenkielinen työnsä kirjalla Valoa kohti.
– Pekka Ervastin työssä oli yleismaailmallinen teosofinen sävy vuoteen 1914 asti. Hän pysyi aseettomuuden kannalla, kun yleiseurooppalainen sota ravisteli teosofista maailmaa. Hänen rauhan aatteeseen perustuvat opetukset eivät saaneet Suomen teosofisessa liikkeessä jalansijaa.
– Pekka Ervast valaisi mm. Kristus-mysteeriota 1920 alkaneessa uudessa jaksossa. Tältä kaudelta ovat peräisin hänen Jeesus Nasaretilaisen henkilöä, historiaa ja elämäntyötä käsittelevät teoksensa, samoin kosmillisen Kristuksen lähestymistä kuvaavat teokset.

− − − − −

J. R. Hannulan selvityksiä Pekka Ervastin henkisestä ja okkultisesta asemasta löytyy erityisesti kirjoista Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta I−V (julkaistu 1935−1938) ja Syntynyttä maailmanuskontoa (1941).

− − − − −

Väinö Lehtonen kirjoittaa:
"Pekka Ervast oli keskushenkilö, jonka kautta nyt annettu henkinen apu tuli. Hänen edellään kulki ’huutavan äänenä’ H. P. Blavatskyn teosofinen sanoma. Ihmisten tietämättömyys ja sokeus oli esteenä, ettei Pekka Ervast voinut paljoakaan puhua itsestään, ei henkisestä asemastaan eikä tehtävästään kyllin selvästi. Mutta hänen työtään jatkoi mies, joka tiesi, mistä hän puhui. Hän oli J. R. Hannula. Hän selvitti Pekka Ervastin opetuksissa niitä kohtia, joista P. E:n oli pakko puhua peitetysti." (Vaeltajan viesti, s. 6.)