Kristosofeina kuulumme
teosofiseen liikkeeseen, joten elämänymmärryksemme metafysiikkana on teosofisen
liikkeen kahden adeptiperustajan, Moryan ja Koot Hoomin, filosofinen sanoma.
Edelleen Moryan ja Koot Hoomin filosofiset ja tieteelliset selitykset eivät
olleet heidän omia oppejaan, ne olivat aikain viisautta, Salaisen Veljeskunnan
säilyttämää alkuperäistä jumalallista ilmoitusta ihmiskunnalle. Koska
metafysiikka on mestareitten, täydellisten ihmisten antama, niin se on
luotettava, totuudellinen. Helena Petrovna Blavatsky, edellä mainittujen
mestarien lähetti julisti muulle maailmalle itämaisten mestareitten filosofisen
sanoman, paljasti itämailla säilynyttä ja enimmäkseen salassa pidettyä niin
sanottua okkultista tietoutta. Lisäksi kristosofisen elämänymmärryksen
metafysiikka sisältää aikanamme Suomessa eläneiden suurten edelläkävijöiden
täydentäviä opetuksia.
Teosofisen keskeisimmän
sanoman muodostavat opit jälleensyntymisestä, karmasta, kehityksestä ja
mestareista.
Jälleensyntyminen
Alkuseurakunnissa
tapahtuneesta jälleensyntymisen opetuksesta puhuessaan Pekka Ervast toteaa: "Ken
ei ollut selvillä ihmisen kaksinaisesta minästä, hän ei ymmärtänyt
jälleensyntymisen mysteriota." (Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, s. 28.)
Päivätajuisena persoonallisuutena ihminen on vain heijastuma
yksilöllisyydestään, korkeamman älyn maailmassa asuvasta kuolemattomasta
minuudestaan. Olemme toistaiseksi vielä — harvoja poikkeuksia lukuunottamatta —
kahtia jaettuja olentoja. Jokaisessa jälleensyntymässä korkeammasta minuudesta
lähtee säde, uusi persoonallisuus, joka jatkaa inhimilliseen täydellisyyteen
johtavia ponnistelujaan siitä, mihin edellinen tai edelliset persoonallisuudet
ovat jääneet.
Karma
Pyrkiessämme ymmärtämään
karman toimintaa meitä auttaa kahden käsitteen tarkastelu. Ensimmäinen niistä on
luonnon alempi muisti, niin sanottu astraalivalo, joka tallentaa muun muassa
kaiken sen pahan, minkä me ihmiset olemme aiheuttaneet. Olemme saastuttaneet
maan astraaliauraa vuosimiljoonia julmilla sodillamme, toistemme kiduttamisilla,
intohimoillamme. Maan astraaliaura on ihmiskunnan suuri lokasäiliö. Ajatuksemme,
tunteemme ja pyyteemme ovat eläviä olentoja astraalis-mentaalisessa maailmassa,
joten näkymätön astraalimaailma on sellainen kuin me ihmiset olemme.
Astraalitason elävät ajatus-tunne-pyyde -muodostelmat inspiroivat ihmisiä.
Viisaat ovat sanoneet, että suuri osa ihmiskunnasta ottaa vielä inspiraationsa
helveteistä, kiirastulista ja persoonallisista taivaista. Mutta koska ihmiset
ovat saastuttaneet astraalimaailman, on heidän myös puhdistettava se.
Ajatellessamme huonoa
karmaa, toisin sanoen kaikkea mitä pidämme pahana, tulee mieleemme Saatana.
Virallistuneessa kristinuskossa Saatana on kuvattu usein pukinsarviseksi ja
kaviojalkaiseksi hirviöksi, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet
voisi niellä. Notre Damen, Neitsyt Marialle pyhitetyn kirkon, reliefeissä
Pariisissa kuvatulla paholaisella on selvästi nähtävissä häntä, sarvet ja
sorkat. Todellisuudessa Saatana on aivan toisenlainen, yleismaailmallinen.
Raamatussa Jobin kirjassa Saatana kuvataan yhdeksi jumalien neuvoston jäseneksi.
Pekka Ervast kertoo, että seitsemän pyhää planeettahenkeä edustavat yhdessä
auringon edustajan kanssa korkeinta valtaa aurinkokunnassamme.
"Yksi heidän joukossaan
on nimeltään Saatana ja se on meidän maapallomme planeettahenki, sen entinen
korkein valtias näkymättömässä maailmassa. Minkätähden on tätä johtajaa
nimitetty Saatanaksi? Sentähden, että hänen planeettansa on kärsimysten koulu.
Tällä planeetalla on tuskaa ja pahaa enemmän kuin muualla. Saatana otti
suorittaakseen raskaan tehtävän, kun hän ryhtyi kasvattamaan tämän planeetan
eläviä olentoja pitämällä heitä kärsimyksen koulussa. Ei ole ihana tehtävä
jumalalliselle olennolle peittää kasvonsa suruharsoon ja valmistaa tuskaa ja
kärsimystä niille, joita hänen täytyy johtaa. Jos Saatana on ylpeä, eivät hänen
kasvattinsa häntä siitä kiitä. Kirouksia hän niittää eikä kunniaa." (Pekka
Ervast, Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, s. 115.)
Saatana on toisin sanoen
karman tarkan toiminnan ohjaaja, karman toimeenpanijoiden johtaja. Korkealle
enkeliolennolle on uskottu vaikea tehtävä. Hän kasvattaa ihmisiä kärsimyksien
avulla. Saatanan johtama elämänkoulu inspiroi ihmisiä kärsimyksiä aiheuttaviin
ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin.
Tässä yhteydessä on
aiheellista mainita Suomessa eläneiden henkisten opettajien tuoma uusi
mahdollisuus. Pekka Ervast on valottanut karman johdon siirtymistä Kristukselle.
Se alkoi jo Jeesus Nasaretilaisen aikana, kun Kristuksesta tuli maapallon
korkeampi minä. Mutta Saatana jäi kuitenkin vielä maapallon alemmaksi minäksi.
Karman johdon siirtyminen Kristuksen käteen ei tarkoita syysuhteen lain
kumoamista, vaan karmallisten velkojen maksutavan muuttumista. Jeesus opetti
passiivista maksutapaa: älä ole pahaa vastaan, anna anteeksi. Pekka Ervast
liitti edelliseen aktiivisen maksutavan opettaen: sovita karmalliset velkasi
henkisellä työllä. Karmallisten velkojen sovittamiseksi on aiheutettava niin
paljon hyvää kuin on tehnyt pahaa.
Kehitys
Teosofiassa valaistaan sekä
maailman että ihmisen syntyä ja kehitystä. Teosofia kertoo luomistyön alkaneen
sisäisistä maailmoista ja ulottuneen myöhemmin näkyväiseen maailmankaikkeuteen.
Totuudenetsijän
tutustuessa maailman ja ihmisen kehitysnäytelmään hänessä voi herätä kysymys:
Miten on mahdollista tietää esimerkiksi aurinkokuntamme syntyvaiheet, eihän
kukaan ollut silloin katselemassa Jumalan työskentelyä näkymättömissä
maailmoissa? Etsiessään vastausta tekemäänsä kysymykseen hän voi jäädä
miettimään akaashan eli avaruuden salaisuutta. Akaashaksi nimitetään sitä
yhdenlaatuista, yliaistista ja plastisesti muotoutuvaa materiaa, jossa kaikki
olevainen on kehittynyt. Siinä materiassa säilyvät kuvina mm. aurinkokuntamme
menneet vaiheet. Voimmekin löytää viitteitä akaashisista aikakirjoista
löytyvistä tiedoista miettiessämme avaruuden rajattomuutta ja tutkiessamme
kirjallisuutta.
Väinö Lehtosen kirjassa
Kehityksen virta kerrotaan, miten muinaisen Kaldean seudun viisas katseli
aikoinaan sydänyön sinimustaa tähtitaivasta, jossa Linnunradan valohämyinen
silta tapaili taivaanrantoja. Viisas ei katsellut vain fyysisillä silmillään,
sillä hänen henkinen silmänsä oli avautunut ja hän katseli Suuren Luonnon
muistikuvia ja vertaili näkemäänsä henkisten opettajiensa kertomuksiin.
Kaldealaisella viisaalla oli lisäksi muutakin tietoa. Hänellä oli menneisyydestä
kertova palmunlehti täynnä piirroksia ja salaperäisiä merkkejä: ympyröitä,
pystyviivoja, viisikulmioita. Palmunlehti ei murentunut, sillä se oli käsitelty
määrätyllä tavalla.
Ihmiskehityksessä on
kysymys tietoisuudesta ja itsetietoisuudesta. Vaikka korkeampi minämme on
kuolematon ja vaikka se on vain ikuisuusarvoisista kyvyistä ja ominaisuuksista
koostunut, niin ilman kiinteätä yhteyttä päivätietoiseen ihmiseen korkeampi minä
on tavallaan kuin koru, ilman jokapäiväisen elämän käyttöarvoa. Ihmiskehityksen
ensimmäinen tavoite on alemman ja ylemmän minän yhtyminen. Tämä on kuitenkin
vasta ensimmäinen etappi. Persoonallisen kuolemattomuuden saavuttamisen jälkeen
on edessä jumalalliseen monadiin yhtyminen ja sen jälkeen vielä nouseminen Isän
maailmaan. Teosofiassa nimitetään tietoisuuden laajenemisasteita vihkimyksiksi.
Yleisteosofisen kaavan mukaan vihkimyksiä on kymmenen, mutta kymmenennessä
vihkimyksessä on ainoastaan Suureksi Uhriksi nimetty olento. Yleisteosofinen
kaava on oikea tieteellisesti, mutta kristosofiassa siihen tuodaan lisäksi uusi
näkökohta. Yleisteosofisen vihkimysjärjestelmän mukaan maapallomme kaikkien
vihittävien todellinen vihkijä eli hierofantti ja samalla tämän maapallon
kuningas on majesteetillinen olento, jonka hindulainen nimi on Sanat Kumaara eli
Vanha Nuorukainen. Raamatussa häntä nimitetään Salemin kuninkaaksi
Melkisedekiksi. Salem merkitsee rauha. Melkisedek on siis rauhan kuningas ja
ruhtinas. Uuden testamentin hebrealaiskirjeessä kerrotaan Melkisedekin olevan
ylimmäinen pappi iankaikkisesti. Lisäksi kerrotaan hänen olevan ilman isää ja
äitiä. Hänhän tuli toisesta planeetasta aikana, jolloin ihmiskunnalla ei ollut
vielä "nahkavaatteita", fyysisiä käyttövälineitä. Melkisedek ei näin ollen
voinut syntyä maan päälle fyysisten vanhempien kautta fyysiseen ruumiiseen. Hän
loi itselleen katoamattoman eetterisen käyttövälineen.
Vihkimyksistä voimme
siirtyä vihittäviin. Saavutettuaan määrätyt alkutaipaleen vihkimykset
vihittävästä tulee mestari. Hän osaa nyt toteuttaa ihmisyyttä vihkimysasteensa
ilmaisemassa syvyydessä. Itämaalaisen perintätiedon mukaan korkein vihitty oli
kahdeksan vihkimystä saavuttanut Buddha. Kristosofiassa tuodaan esille aivan
uusi mahdollisuus. Nyt voi totuudenetsijä pyrkiä suoraan Kristuksen eli Suuren
Uhrin eli Logoksen eli Hiljaisen Vartijan eli Banjanpuun eli Elämänpuun, mitä
näistä nimistä tahdomme käyttää, vaikutuksen alaiseksi. Uuden mahdollisuuden
aika avautui Jeesus Nasaretilaisen henkisessä työssä. Suuri Uhri eli Jumalan
ihannekuva ihmistäydellisyydestä laskeutui Jeesus Nasaretilaiseen. Hän ymmärsi
Logoksen luoman ihmisihanteen sydämessään, fyysisessä olemuksessaan ja
tajunnassaan. Sen tähden kosminen eli maailmankaikkeudellinen Kristus saattoi
laskeutua hänen tajuntaansa ja saada hänessä ihmismuodon.
Jeesus Nasaretilaisen
aikana avautuneen uuden mahdollisuuden lisäksi kristosofiassa valaistaan
kaikkein uusinta henkistä tietä, meidän ajallamme suoritetussa henkisessä työssä
avautunutta. Näin Melkisedekin eli Sanat Kumaaran hierarkia, Valkoinen
Veljeskunta, on saanut aivan uusia asteita. Näistä asioista kerrottaessa
korostetaan samalla mahdollisuutta, että vilpitön totuudenetsijä, niin
epätäydellinen kuin onkin, voi tulla Jumalan yhteyteen ihmisyyden ihannetta
toteuttaen.