Kristosofi 10 / 2018
mistaa kehtoa eli kotia Jumalan pojan syntymälle, joka ensi kertaa tapahtues- saan on kuin pienen lapsen syntymiseen verrattavaa. Olemmehan kuulleet tunte mamme ihmisen puhuvan vanhemmilla päivillään kuin hämmästellen, että hän eräänä päivänä tunsi niin kuin olisi kan tanut lasta sydämensä alla. Emmekä silloin lainkaan ihmetelleet hänen ker tomaansa. Niin lempeä, niin valoisa, niin kauneutta tajuava oli tuo vanheneva nainen, että oli luonnollista hänen ym märtää Kristusta käytännössä. Kuinka siis ei olisi hänen mahdollista kokea Kristuksen syntymän enteitä, ajattelim- me. Mutta ymmärrämme myös, että vasta pitkällisen kehityksen ja monien muodonmuutosten jälkeen sisäinen uu destisyntyminen on mahdollinen kaikes sa voimassaan, sellaisena tapahtumana, joka näyttää hänelle, että ihminen on aivan toinen olento kuin se, jonka hän tutussa tajunnassaan tuntee. Vasta pitkän kehityksen jälkeen ihminen löytää Ju malan Pojan, joka muistuttaa sen kal taista valoa, josta Pekka Ervast kertoo omalla kohdallaan. Oleellinen kysymys meille onkin, miten voimme valmistautua kristuslap- sen syntymään kohdallamme. Onpa kohtalonamme löytää esille pyrkivä Kristus missä kehityksen vaiheessa ta hansa, on välttämätöntä, että osaamme omalta puoleltamme valmistautua, että emme elä tajuamatta, mitä karma ja kohtalo meiltä odottaa, ennen kuin ruu miillinen elämämme kerta toisensa jäl keen vaipuu unholaan. Kirjassaan Johanneksen evankeliu mi teosofian valossa, sen johdantoluvun lopussa, J. R. Hannula esittää: Se, mikä sisältyy Johanneksen evankeliumiin, on etupäässä ihmisessä syntyvän Kristuk sen kuvausta, syntyvän, taistelevan ja voittavan Kristuksen kuvausta. Siihen kuvaukseen on sitten tullut piirteitä myös yleismaailmallisesta Kristuksesta ja uskontojen Kristuksesta. - Näin ol len sekä Johanneksen evankeliumi että koko mainittu J. R. Hannulan kirja on käytännöllinen ja pätevä opas, kun tah domme valmistua elämään Kristuksen kanssa ja Kristuksen johdolla. Ihminen totuuden etsijänä Johanneksen evankeliumin alkupuolel la puhutaan Johannes Kastajasta ja J. R. Hannula puolestaan ottaa kiijansa alkuun tunnuslauseen Johanneksen evankeliu min ensimmäisen luvun 8. jakeesta: ” Ei hän ollut se valo, vaan hän tuli todista maan valosta. ” Näin myös J. R. Hannu la asettaa Johannes Kastajan kohdalleen: Hän oli valmistava työntekijä tulevaan suureen henkiseen Opettajaan, Jeesus Kristukseen, ja hänen työhönsä nähden, kuten evankeliumeissa kerrotaan. Mut ta J. R. Hannula yhdistää kahden vuosi tuhannen takaisen tekstin myös nykyai kaan, sillä hänen kirjansa ensimmäisen osan otsikkona on nyt ” Totuudenetsijä Johannes Kastajana ” . Kun katselemme Johanneksen evankeliumin henkilöase- telmaa vertauskuvana yksilöllisen ihmi sen psykologiasta, toteamme, että ennen Kristuksen esiin pääsyä tulee osata elää ja toimia Johannes Kastajan tavalla. Evankeliumin mukaan paljon Johannes Kastaja etsi ja paljosta maallisesta hän kieltäytyi hengen elämän tähden. Hänen totuudellista sanomaansa ihmiset kuun- telivat. Hänen kastetoimituksensa vai kutti ihmisiin moraalisesti puhdistavas- ti ja kohottavasti. Hän aavisti ja tunsi ainakin intuitiivisesti, kenties jopa tiesi ja ainakin oli kuullut suuremman hen kisen opettajan tulosta. Hän etsijä kun 300
Made with FlippingBook
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjg2Nzk=