Kristosofi Nro 9 / 2018

Tuoni kutsuu Tuonelan virtaa seuraan, sen kulkua polveilevaa läpi aineen muotojen runsaan - sen sanomaa kutsuvaa. Se poistaa kaiken turhan, taakaksi muuttuneen. Se saa vanhan, hauraan verhon hiljaa nukkumaan. Ikiaikojen voiman se näyttää, elonvoiman mahtavan. Se kulkuunsa keveään ohjaa ja nostaa ihmisen mielen luo ikuisen tajunnan. Se rauhan tarjoaa, ylimaallisen kirkkaan hohteen, kun tajunta kirpoaa kahleesta aineen vallan ja vapauteen vaeltaa. Ken pelotta virtaa tutkii, hän elämää kumartaa. Hän hiljaa Tuonelle antaa luvan tulla ja viedä mukanaan kuin toiseen maailmaan. Häntä elämän virta kantaa. Se täytetty on. Uusi elämä odottaa.