Kristosofi 10 / 2018

Kyösti Niiranen Voittamattoman auringon syntymäpäivä Joulu on nykyisessä kulttuurissamme asetettu vuoden pimeimmän ajankohdan yhteyteen. Joulu on valon juhla, sillä jou ­ lun aikoihin päivä alkaa pidentyä. Vanhat roomalaiset viettivät joulun aikoihin Sa- tumaalia-juhlia ja voittamattoman aurin ­ gon syntymäpäiväjuhlaa, natalis soi in- victus. Kun Rooma sitten omaksui kris ­ tinuskon ohjelmaansa, asetettiin Jeesuksen syntymäjuhla vanhan Satumaalia-juhlan yhteyteen. Jeesuksen tarkkaa syntymä ­ päivää emme tiedä. Koska joulu merkitsee sitä, että vuoden pimeimpänä ajankohta ­ na syntyy Kristus, vapahtaja, messias, henkinen valo ja henkinen opettaja, ym ­ märrämme, että tämä tapahtuma on toi ­ saalta symbolinen ja vertauskuvallinen, mutta toisaalta todellinen. - Pekka Ervas ­ tin tarkka syntymäaika on tiedossamme. Hän syntyi Helsingissä 26.12.1875. Valon syntyminen on välttämättömyys elämälle ajatellen luontoa ja olemassa ­ oloa, kehityksen jatkumista. Edelleen se on ihmiskehitystä ajatellen oleellisen tär ­ keä etappi ajatellen evoluutiota, sillä määrätystä kehityksen askeleesta emme pääse eteenpäin, ellei meissä synny hen ­ kinen valo, Kristus. Muutoin jäämme polkemaan paikoillemme j a tukahdumme aineen elämän taakan alle. Henkinen va ­ lo on järjen valoa. Siihen sisältyy tietoi ­ suus, mitä elämä perimmiltään on, mikä elämän tarkoitus on. Ihmisinä meidän tu ­ lee herätä tietoisuuteen siitä, että olemme jumalsyntyisiä, jälleensyntyviä, kehitty ­ viä henkiolentoja. Meillä on kauaskantoi ­ nen päämäärä ja tehtävä, jota tehtävää ih ­ miskunnan suuret henkiset opettajat ovat opetuksissaan valottaneet, jota Pekka Er ­ vast on opetuksissaan kuvaillut. Joten ymmärrämme totuudenetsijöinä, että teh ­ tävämme on ratkaista aineen elämän on ­ gelmatiikka, aineen salaisuus, niin kuin on sanottu. Elämän koulun oppilaana ih ­ minen tunnustaa ihmisten ja kansojen veljeyden olevan ensimmäinen totuus. Ja mitä se merkitsee? Se merkitsee, että yh ­ teisellä päätöksellä julistamme niin sano ­ tun joulurauhan, toisin sanoen luovum ­ me viimeisestäkin sodan ja väkivallan ajatuksesta ja teosta, sodan oikeutuksen puolustamisesta. Sen sijaan koemme ih ­ misyyteen pyrkijöinä tehtäväksemme al ­ kaa edistää ihmisyyden kasvua itsessäm ­ me ja ympäristössämme. Sota ja aseva ­ rustelu on museoaatetta ja siihen sisältyy museotavara, j onka hylkäämme, j ota em ­ me käytä, emmekä tarvitse. Oppilas avaa uuden sivun elämänsä kirjassa. Sieltä hän löytää Pekka Ervastin opetukset ja niitä ryhtyy tutkimaan. Hän saa opastusta kas ­ vaakseen ihmisyyden elämän taidossa ja käytännössä. Samalla hänen järkensä ja ymmärryksensä valaistuu. Valo nousee ja alkaa kohota tajunnassa, joten opetuslap- si-ihminen oppii kohoutumaan korkeam ­ man päivätajunnan tilaan ja näkee, että syiden ja seurausten vaikutus on ratkai ­ seva tekijä elämässämme. Edelleen vai ­ kuttaa elämässämme Jumalan armo eli rakkaus, kaitselmus, kehitysvoima, joka vetää ja nostaa ihmiskuntaa nousevalle, henkeen palautuvalle kehityksen kaarel ­ le, eetteröityvään elämään. Kehitys on ikuinen ja loputon. Se ei ole tavallaan koskaan alkanut, eikä tule koskaan päät ­ tymään, joten matkamme jatkuu, kun tiel ­ le olemme lähteneet. .. 314