Kristosofi Nro 9 / 2018

voi lievittää kuolevan tuskaa ja jälkeen jääviä. Kuka auttaa meitä kuolemassa? -kir ­ jan kirjoittaja vertaa kuitenkin kuolin- hetkellä käytettäviä rituaaleja unilääk ­ keisiin. Niin kuin unilääkkeillä on oma vaikutuksensa uneen pääsyssä, jos ih ­ minen kärsii unettomuudesta, niin myös kuolinhetken seremonioilla on oma merkityksensä kuolevan henkilön ja hä ­ nen lähellään olevien ihmisten suhtau ­ tumisessa. Rauhallinen kuolema koe ­ taan hyvänä ja onnellisena ja jälkeen ­ jääneitäkin lohduttaa, jos kuoleva on kuollut rauhallisesti. Mutta onko sere ­ monioilla mitään kauaskantoisempaa merkitystä, voidaan kysyä. Uni ja kuolema Kuolemaa verrataan usein uneen. Uni on kuoleman nuorempi veli, on tunnet ­ tu sanonta. Mutta mitä tapahtuu, kun ihminen nukahtaa tai kun hän kuolee? Salatiede selittää, että nukahtaes- samme tietoisuutemme siirtyy toisen ­ laiseen olotilaan. Unessa olemme sama ihminen kuin valveillakin, vaikka unes ­ sa emme ole samalla tavalla tietoisia kuin valveilla ollessamme. Nukahtaes- samme menetämme tietoisuuden päivä ­ elämästä, kunnes taas aamulla herätes ­ sä palaamme täyteen tietoisuuteen päi ­ vätajunnassa. Päiväelämässä muistam ­ me eilisen päivän sekä pitkiä aikoja ja monia asioita elämämme varrelta, kun taas yöllisen elämän muistot on hyvin usein hämärää, kokemukset yön aikana itsetiedottomia ja muistikuvat niistä epämääräisiä. Myös kuolinhetkellä tajuntamme siirtyy toisenlaiseen olotilaan. Mene ­ tämme tietoisuutemme, kuten nukah- taessakin, emmekä yleensä osaa tuoda selviä muistoja edes edellisestä ruumis- tuksesta seuraavaan jälleensyntymään. Emme ollenkaan selvästi muista ennen ­ kin eläneemme ruumiissa maan päällä. Mikä nyt on uskon merkitys kuole ­ valle, kysyy Pekka Ervast mainitun kir ­ jansa alussa. Mikä merkitys on sillä, mitä ihminen viime hetkillä, juuri en ­ nen kuolemaansa ajattelee, tuntee ja ko ­ kee? Miten voimme ymmärtää ihmisen kokemusta kuolemasta ja kuolemanjäl ­ keisestä elämästä sekä syntymisestä uu ­ teen ruumiisen? Siirtyminen maailmasta toiseen On selvää, että se, mikä tekee kuoleman ­ jälkeisen elämän aivan toisenlaiseksi kuin tämän näkyväisen elämän, on tietysti se, että kuollessa ihminen jättää fyysisen maailman. Ruumiissakin ollen ihminen on sielullinen olento, hän ajattelee, hän tuntee ja tahtoo tiettyjä asioita. Ja vaik ­ ka kaikki nämä sielulliset toiminnot tapahtuvat maaelämän aikana ruumiin välityksellä, ihminen itse on toinen olen ­ to kuin tämä ruumis, Pekka Ervast tote ­ aa kuin itsestään selvyytenä. Kun ihmi ­ nen kuolee, ruumiissa ei enää ole sielul ­ lista elämää eikä ihminen voi enää käyttää kuollutta ruumistaan. Kuollees ­ sa ruumiissa ei ole enää ajatusta, ei tun ­ netta, ei tahtoa. Tämä kaikki on meille itse asiassa aivan selviö. (Kuka auttaa meitä kuolemassa? s. 23.) Niin kauan kuin elämme ruumiissa, meillä on oma sielullisuutemme. Ja jos jotain meistä on olemassa kuoleman jäl ­ keen, sen täytyy siis olla juuri sielulli ­ suutemme. Ja sen, mitä meistä on ole ­ massa kuoleman jälkeen, sen täytyy ol ­ la objektiivinen omalla tavallaan, sillä tavalla, että minuutemme voi sitä käyt ­ tää ja voi toimia sen välityksellä. Kos ­ 271