Kristosofi Nro 9 / 2018

Raija Kiiski Ymmärrämmekö kuolemaa? Meidän ihmisten voimakkaimmat fyy ­ sisen elämän tapahtumat ovat epäilemät ­ tä ruumiillinen syntyminen ja kuolema. Ihmisen syntymään osaamme valmis ­ tautua paljon enemmän kuin kuolemaan, sillä vielä syntymättömän, mutta kehit ­ tymässä olevan lapsen vaiheita osataan seurata monin tavoin ja syntymään aina valmistaudutaan. Kuoleman tapahtuma sen sijaan saattaa olla havaintopiirissäm- me kovin yhtäkkinen ja yllättävä. Emme kenties osaa lainkaan seurata hiljaa ja näkymättömästi lähestyvää kuolemaa, ehkä siitäkin syystä, että emme toivoisi sitä tulevaksi. Syntymää ja sitä seuraavaa elämää me toivomme. Kuolemaa saa ­ tamme pelätä ja karttaa. Ja kuitenkin kuoleminen on yhtä luonnollista kuin on syntyminen. Kuoleman kohtaaminen Kirjassaan Kuka auttaa meitä kuolemas ­ sa? Pekka Ervast tarkastelee kuoleman hetkeen liitettyjä uskomuksia ja rituaa ­ leja todeten, että rituaalit ja seremoniat on tarkoitettu haihduttamaan levotto ­ muuttamme kuoleman tullessa. Uskon ­ not kertovat meille käsityksensä siitä, millä tavalla ihmiselämä jatkuu kuoleman jälkeen ja valmistavat meitä kuolemaan. Ne selittävät, että meidän tulee välttää kaikkea pahan tekemistä ja että meidän tulee elää hyvää ja puhdasta elämää, jotta elämämme muodostuu kuoleman jälkeenkin hyväksi ja mahdollisimman onnelliseksi. Kuolemanjälkeinen elämä ajatellaan siis kuin palkaksi maan pääl ­ lä eletystä. Kaikki emme kuitenkaan ole eläneet niin pyhää ja puhdasta elämää, että ky ­ kenemme lähestymään kuolemaa rau ­ hallisin mielin ja tietäen, että olemme yrittäneet parastamme hyvän ja oikean elämän suhteen. Kuoleman lähestyessä olemme epätietoisia, kenties suorastaan tuskaisia tai jopa kauhun vallassa. Ih ­ misiä pyritään auttamaan seremonioil ­ la, syntien anteeksi antamisella ja vii ­ meisellä voitelulla. Esitetään toivorik ­ kaita näköaloja tuonpuoleisesta, ehkä soitetaan kaunista musiikkia. Se kaikki ennen kaikkea Vuorisaarnan käskyt, vaikuttavat puhdistavasti myös vaina ­ jien maassa. Pekka Ervast on kiteyttä ­ nyt ne Taivaallisen Isän viideksi käs ­ kyksi, jotka kuuluvat: Älä suutu. Älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas. Älä vanno. Älä ole pahaa vastaan. Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Yhdestäkään rikkomuksesta näitä vastaan ei sielu saanut jäädä enää tietä ­ mättömäksi. Mutta se tuonelan joskus tulinenkin tuska, mitä tuon tiedon kan ­ noilla seuraa, on kuitenkin elämän puo ­ lelta armoa. Sillä kiirastulen läpikäy- tyään on sielu puhdas kuin vastasynty ­ nyt, tietämätön muusta kuin siitä hyväs ­ tä, mihin se oli uskaltanut maan päällä luottaa. 270