Kristosofi Nro 9 / 2018

Hilkka Lampinen Apollonios Tyanalainen Ajanlaskumme alussa, ensimmäisellä vuosisadalla, eli merkillinen ihminen, Apollonios Tyanalainen. Hän syntyi varakkaaseen perheeseen Tyanan kau ­ pungissa Vähässä Aasiassa, Kappado- kiassa. Philostratos, joka eli toisella ja kolmannella vuosisadalla, kirjoitti hä ­ nestä elämäkerran, joka on säilynyt. Apollonioksen kirjeitä on jäljellä, samoin otteita hänen kirjoittamistaan kirjoista. Näin ollen luulisi, ettei kukaan voisi epäillä hänen olleen olemassa. Kuiten ­ kin kristilliset jumaluusoppineet tahto ­ vat väittää, ettei Apolloniosta ole ollut, kirjoittaa Pekka Ervast vuonna 1911 il ­ mestyneessä kirjassaan Suuret uskon ­ not. Hän jatkaa vielä, että uskontohis ­ torian oppikirjassa, jota siis käytettiin vuonna 1911, koetetaan antaa sellainen kuva Apollonioksesta, että hänen elä ­ mäkertansa keksittiin kolmannella vuo ­ sisadalla j. Kr. - Sanottiin, että siihen käytettiin evankeliumeja ja kaikenlaisia lähteitä, koska tahdottiin vastustaa kris ­ tinuskoa. ” Minä erityisesti ihmettelen tätä, jota en voi sanoa muuksi kuin je- suittamaisuudeksi, sillä Apolloniokses ­ ta ei ole tietoa ainoastaan kolmannelta vuosisadalta vaan edellisiltäkin vuosi ­ sadoilta ja sellaistenkin kirjailijoiden teoksissa, jotka elivät samaan aikaan kuin hän ” , sanoo Pekka Ervast. Jopa kirkkoisä Justinus Marttyyri kirjoittaa hänestä. Apollonios Tyanalainen on mielen ­ kiintoinen henkilö. Hän on pakanamaa- ilman ja roomalaisen kulttuurin merkil- lisimpiä miehiä, kerrassaan erikoinen ja ihmeellinen olento. Pekka Ervast nimit ­ tää häntä pakanamaailman Kristuksek ­ si. Apollonios oli ihmeellinen lapsi. Jo pienenä hän teki järkeviä kysymyksiä ja noudatti tavoissaan suurta yksinker ­ taisuutta ja siveyttä. Vanhemmat lähet ­ tivät hänet 14-vuotiaana Tarsokseen kouluun. Mutta nuorukainen ei viihty ­ nyt siellä. Hänen mielestään elämä ei ollut siellä kyllin vakavaa, eikä siellä saanut oppia sitä, mitä hän olisi halun ­ nut. Ymmärrämme, että tuo nuorukai ­ nen kaipasi henkistä tietoa, mutta sitä ei koulu tarjonnut. Niinpä hän jätti kou ­ lun ja siirtyi jatkamaan opintojaan Egean kaupungissa olleeseen Asklepi- oksen temppeliin. Temppeli oli pyhi ­ tetty lääketieteen jumala Asklepioksel- le ja se oli kuuluisa siitä, että siellä pys ­ tyttiin parantamaan ihmisiä. Apollonios viihtyi tuon temppeli- koulun ilmapiirissä. Siellä hän sai tut ­ kia vanhoja käsikirjoituksia ja mietis ­ kellä. Pian huomattiin, että hänellä oli parantajan lahja ja että hän oli selvänä- köinen. Tieto hänen parantajataidostaan levisi laajalti Kilikiassa. Apollonios eli siis samoilla seuduilla kuin Paavali vä ­ hän aikaisemmin. Apollonioksella oli monta filosofian opettajaa, mutta eniten häntä viehätti pythagoralainen maailmankatsomus, joka perustui loogisiin johtopäätelmiin siitä, miten ihmisen tuli elää. Pythago ­ raan ohjeisiin nojaten hän teki päätök ­ sen, ettei viiden vuoden aikana lausuisi ainuttakaan sanaa. Niin hän sitten me ­ netteli. Hän teki äänettömyyden lu ­ pauksen, sillä hän ymmärsi: Jos tahtoo 275