Kristosofi Nro 9 / 2018
tulla ihmisten auttajaksi ja opettajaksi, täytyy osata olla vaiti, täytyy kuunnel la "hiljaisuuden ääntä ” . Pitää oppia hil litsemään kielensä, ettei puhuisi muuta kuin "totuuden oikealla ajalla ja oikeas sa paikassa ” . J. R. Hannulalta on kysytty: Mitä ar voa tuollaisella puhumattomuudella on, ja miten se kävisi päinsä nykyaikana? Hannula vastaa: Onhan tuollaisella pu humattomuudella ollut ensiksikin sel lainen arvo, että se on kasvattanut itse hillintää. Samalla se on kannustanut sy vempään ajatteluun ja toisten ihmisten puheen kuuntelemiseen. Sillä ihmiset hän yleensä puhuvat ajattelemattomasti ja he voivat milloin tahansa keskeyttää toisen puheen omalla puhumisellaan. Totuus on se, ettemme milloinkaan opi oikein puhumaan, ellemme ensin opi kuuntelemaan. Hannula jatkaa arvellen, ettei meillä ole syytä ryhtyä toistamaan Apollo- nioksen viisivuotista puhumattomuutta. Tärkeätä sitä vastoin on harjoittautua sellaiseen puhumattomuuteen, hän sa noo, ettemme puhu pahaa lähimmäises- tämme, emme parjaa, emme levitä juo ruja. Tätä harjoitusta voimme vielä tiu kentaa siten, ettemme puhu turhia. Pu humme vain sen, mikä on totta, veljel listä ja rakentavaa. (Hannula, Kysy myksiä ja vastauksia XVI/12.) Apollonios teki paljon matkoja, vaikka matkustaminen oli tuolloin hi dastaja vaivalloista. Oli kuljettava jal kaisin, istuttava kamelin selässä, seilat tava purjeveneissä. Hänen kanssaan matkusti Damis, jonka päiväkirjat ovat säilyneet. Pekka Ervast kirjoittaa, ettei Damis nähtävästi ollut Apollonioksen vihitty opetuslapsi. Mutta tarkkoja tie toja matkoista hän kirjoitti päiväkir jaansa. Damiksen päiväkirjamerkintöjen mukaan Apollonios matkusti Vähän Aasian kautta Intiaan. Hän lähti tuolle vaivalloiselle matkalle, koska sisäinen ääni opasti häntä lähtemään. Matkareit ti kulki Niiniven, Babylonian ja Ara bian kautta, ja matkallaan Apollonios etsi temppeleiden viisaita, tutki ja ky seli. Hän tuli vihityksi heidän salai- suuksiinsa. Persiassa Apollonios kävi persialais ten maagien ja tietäjien puheilla. J. R. Hannula viittaa Pekka Ervastin julkaisemiin kirjoituksiin siitä, että myös Jeesus vaelsi nuoruudessaan laa jalti silloisissa sivistysmaissa, Egyptis sä, Intiassa ja muualla, tutustuen aikan sa tietäjiin ja mysteerioihin. Se kuului asiaan. Niin vaelsivat Pythagoras, Apollonios ja myöhemmin Rosenkreuz. (Hannula, Syntynyttä maailmanuskon toa s. 108.) Apollonios kohtasi monenlaisia vai keuksia matkallaan Intiaan. Kun hän viimein saapui sinne, hän sai tavata In tian viisaita ja heidän päämiestään Jark- hasta. Heiltä hän sai tietää "elämän suu rimmat salaisuudet ” . Mielenkiintoista on, että intialaiset ja buddhalaiset olivat osanneet odottaa Apolloniosta. He tun sivat tämän jo ennakolta ja kertoivat jo pa tämän edellisistä ruumistuksista. Apollonios oli suuresti kiitollinen Intian viisaille. Lähtiessään hän kiitti heitä sanoen: Te "olette opettaneet, kuinka meidän pitää kulkea ei ainoas taan suuressa meressä vaan myös tai vaissa, ja minä tulen olemaan teidän kanssanne ja keskustelemaan teidän kanssanne aina senkin perästä kuin fyy- sillisesti olen mennyt pois, sillä en ole turhaan juonut Tartaroksen pikarista. ” Pekka Ervast kirjoittaa, että Damis päi väkirjassaan toistaa nuo Apollonioksen 276
Made with FlippingBook
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjg2Nzk=