Kristosofi Nro 9 / 2018

Aurinko sumussa Syysaamun raikas kirpeys, ei tuulen virettäkään. Sumua kaikkialla. Auringon suuri kehrä tunkeutuu valon lävitse - hohtaa sumussa ja kirkastaa sen. Pian sumua ei enää näy, on vain auringon lämpö ja voima, valon voima on kaikkialla. ta. Se on sitä yhä, mutta nyt ei anneta mietiskeltäväksi niin yksilöityjä, voi sa ­ noa, helppoja kohteita kuin ennen. Ru- kousmietiskelyn kohde on nyt itse Kris ­ tus, se on yhtymistä jatkuvassa rukous- mietiskelyssä Kristukseen. Ihminen as ­ tuu sellaisenaan Jumalan eteen ja sa ­ noo: ” Tällainen olen, vajavainen ja ties mitä. Mutta Sinä olet minun isäni ja Si ­ nua minä tahdon palvella. ” Sikäli, kun ihminen pystyy pitämään tästä mielen ­ tilasta kiinni, alkaa hänessä - häneltä itseltäänkin salassa - syntyä Kristus. Alkaa pyhiinvaellus. Pekka Ervast sanoo salaperäisesti, että sen tien pyl ­ väät pystyttävät mestarit. Uusi synty ­ minen tarkoittaa ensimmäistä vihki ­ mystä. Ymmärtäisin, että siinä alempi ja korkeampi minä yhtyvät järjessä. Sit ­ ten tunteessa, buddhissa. Sen jälkeen ihminen ei sano enää: ” Olen kuullut. ” Vaan: ” Tiedän, että maailma ei tarvitse mitään muuta niin paljon kuin rakkaut ­ ta. ” Mutta se rakkaus on samalla vii ­ sautta ja järkeä. Eikä kulku jää tähän. Etsijä kulkee Isän tahdossa vihkimyksestä vihkimyk ­ seen, se on kirkastuksen tietä. 284