Kristosofi Nro 9 / 2018

Väinö Lehtonen Tie ykseyteen Kysymys: Pekka Ervast opettaa, ettei yksilöä auteta enää ihmisyyden tiellä kovin pitkälle, sillä apu tulee nyt ryhmien kautta. Miten tämä on ymmärrettävissä? Vastaus: Koko ns. alaspäisen kehi ­ tyskaaren ajan, ensimmäisen, toisen ja kolmannen luomispäivän, aina tämän neljännen luomispäivän neljänteen juu- rirotuun asti elämä pyrki aineellisuutta kohti. Maapallon ensimmäinen jälleen ­ syntymä eli ensimmäinen luomispäivä vietettiin älyn maailmassa, ajatusten ta ­ solla, toinen luomispäivä oli tunneta ­ solla ja kolmas eetteritasolla. Tämä nel ­ jäs luomispäivä on kemiallis-fyysilli- sellä tasolla. Tämä merkitsee mm. sitä, että kehityksen kulku on käynyt yksey ­ destä moninaisuutta kohti. Kehittyvän muodon kannalta katsottuna tämä mer ­ kitsee suurta lajirikkautta mm. kasvi-ja eläinkunnassa. Ihmiskunnassa se näkyy rotuina, alarotuina, ihmistyyppeinä se ­ kä siinä, että jokainen ihminen eroaa hieman toisista ihmisistä yksinpä kas- vonpiirteiltäänkin. Sielullisesti tämä näkyy erilaisina luonteenominaisuuksi ­ na, kykyinä ja taipumuksina. Moninaisuuteen pyrkimystä voidaan katsella vielä tajunnan kehityksen ja ke ­ hitystä auttavien henkivaltojen kannal ­ ta. Se tajunta, joka nyt elähdyttää meitä ihmisiä, uinui ensimmäisenä luomispäi- vänä eräänlaisessa kivikuntatilassa. Se oli aivan kuin yhtä hämärää tajuntaa. Tällöin ei kehitystä auttavan henkival ­ lan tarvinnut muodostaa kuin yksi ryh ­ mähenki, joka johti silloisen kivikun- nan tajuntaa ja yhdisti sen. Kivikunta eli silloin alkeellisessa ykseystajunnas- sa. Toisena luomispäivänä sama tajunta elähdytti silloista kasvikuntaa, jolloin muodostui kasviryhmiä. Mitä pitem ­ mälle luomispäivä kului, sitä lajirik- kaammaksi kasvikunta tuli. Tällöin tu ­ li välttämättömäksi jokaisen ryhmän saada oma kokoava ryhmähenkensä ja näitä ryhmähenkiä, deevoja, tarvittiin paljon ja myöskin eri asteisia, sillä toi ­ set kasviryhmät kehittyivät nopeammin kuin toiset. Kolmannessa luomispäiväs- sä sama tajunta elähdytti silloista eläin ­ kuntaa ja sen lajirikkaus ja tajunnanti ­ lojen erilaisuus oli yhä moninaisempi. Toiset ryhmät jäivät huomattavasti jäl ­ keen toisista ryhmistä, joten näitä eri ryhmiä kokoavia ryhmähenkiä tarvittiin leegio, sillä eläinkunta eli täysin jouk- kosieluna. Moninaisuus lisääntyi sekä muodollisesti että tajunnallisesti. Tajun ­ nan kannalta katsottuna moninaisuu ­ teen pyrkimys alkoi heikentyä kolman ­ nen luomispäivän lopulla sikäli, kun sil ­ loinen eläinkunta yksilöityi ihmiskun ­ naksi ja siirtyi odottamaan nykyistä luo- mispäivää. Muodollinen moninaisuu ­ teen pyrkimys jatkui yhä, sillä tällöin ­ kin piti paikkansa laki: ensin tajunta, sitten muoto. Aikanaan alkoi nykyinen neljäs luo ­ mispäivä ja seuratessamme edelleen sen tajunnan vaiheita, joka elähdyttää nykyistä ihmiskuntaa, näemme, että moninaisuuteen pyrkimys hidastui ja melkein pysähtyi kolmen kuluneen juu- rirodun aikana, joskin se muodollisesti jäi moninaiseksi, moneksi roduksi, ala- roduksi, tyypiksi... Neljännessä juuri- rodussa tapahtui pysähdys, sillä oli saa ­ 261