Kristosofi 10 / 2018

J. R. Hannula Euroopan aseettomuusihanne Kun nyt tässä ihmiskunnan sotaisessa hullunmyllyssä ajattelen ihmiskunnan lähintä tulevaisuutta, niin tämä vanha Eurooppa sukeltautuu sittenkin etsivään tajuntaani. Kun kaikki ympäri käyn, selviää minulle, että vanhalla Euroopal ­ la on sittenkin suurimmat historialliset kulttuuriperinteet. Euroopalla lienee sittenkin suurimmat mahdollisuudet j är- jestyä sellaiseksi inhimillisen kulttuurin tekijäksi, joka veisi ihmiskunnan yhteis ­ elämää askeleen eteenpäin, pois nykyi ­ sestä umpikujasta. Ajattelemme nyt ensin ulkonaista, muodollista järjestelyä. Tällöin on kak ­ si mahdollisuutta. Voimme ensin ajatel ­ la sellaista mahdollisuutta, että Euroo ­ pan kansat jatkavat kukin itsenäisesti ja toisistaan erillään siten kuin tähänkin asti. Toinen mahdollisuus on, että Eu ­ roopan kansat - historiastaan viisastuen ja oppia ottaen - liittyvät yhteen ja muodostavat Euroopan Yhdysvallat. Ja nyt on niin, että kansojen näkymätön johto on valinnut tämän jälkimmäisen vaihtoehdon. Puhuihan Pekka Ervast siitä, kuinka Euroopan kohtalon otsik ­ koon on jo kauan ollut kirjoitettuna sa ­ nat ” Euroopan Yhdysvallat ” . Tämä on sopusoinnussa myös sen nyt alkaneen suuren ajatuksen ja vaatimuksen kans ­ sa, että meidän ihmisten on opittava ryhmittymään veljelliseen yhteispon ­ nistukseen. Tämän sanottuamme tulemme sitten siihen toteamukseen, että tästä kaikesta ei tule mitään ilman uskontoa. Sillä ih ­ minen ei ole vain materiaa, ainetta. Ei ­ kä hän ole vain eräänlainen "busines ” olento. Ihminen on aineeseen ruumis- kus kuolema voittaa. Se on niin suuren ­ moinen asia, että me emme osaa sitä vielä kuvitella, sillä sehän merkitsisi, että me, jotka olemme tulleet vanhoik ­ si, että meidän on täytynyt kasvattaa ja säilyttää itsessämme nuorukainen, kuo ­ lematon nuorukainen, joka sinä viime hetkenä voimakkaana voittaa kuoleman ruumiin. Se on Kasperin lahja. Kaikki nämä lahjat, kulta, suitsutus ja myrha, täytyy meillä olla käsissäm ­ me silloin kun me tietäjinä itäiseltä maalta vaellamme seimen luo. Tietysti tärfiä myrhami ei voi olla meillä näin täydellisenä kuin minä kuvasin, sillä mehän emme voita kuolemaa aivan ko ­ konaan silloin kun olemme tietäjiä itäi ­ seltä maalta. Tämä myrhami merkitsee, että me olemme aloittaneet voittomme kuoleman ruumiin yli. Me olemme ot ­ taneet koko lihamme käsiimme ja me olemme nousseet inhimillisinä olentoi ­ na lihamme voittajiksi ja lihamme her ­ roiksi. Se on meidän lahjamme silloin kun me näemme Kristuksen syntyvän. Sehän on sitten Kristus meissä, joka voittaa kuoleman. 5.1.1930 pidetystä esitelmästä Pohjolan Valo 1957 s. 298-300 291