Kristosofi 10 / 2018

Illan tummuvat varjot viipyvät maan yllä. Aurinko painuu mailleen. Hämärä tihenee. Syystummassa yössä aika pysähtyy, mieli asettuu lepoon. On hiljaisuus kaikkialla. Ilta valosta uneksuu. tk kulkee aseettomuuden suuntaan. Lem ­ peät tulevat perimään maan. Ja toinen syy on siinä, että Elämä itse omassa ke ­ hityksessään on jo saavuttanut sellaisen tuloksen, sellaisen ratkaisun, että Kar ­ ma jälleensyntymisen mysteeriossa on siirtynyt planeettahenki Saatanalta au- rinkokeskeisen johdon eli Kristuksen käteen. Vielä Suomen kohtalosta erittäin. Huomaamme, että Suomen oma kohta ­ lo, karma, on meitä johdatellut aseetto ­ muuden suuntaan. Ensin tsaarivallan loppuaikoina meidän kohtalomme muo ­ dostui sellaiseksi, että meidän sotajouk ­ komme oli riisuttu, meillä ei ollut ollen ­ kaan sotaväkeä silloin, kun me joulu ­ kuussa 1917 julistauduimme itsenäisek ­ si kansaksi. Omaa erehdystämme on ol ­ lut, että me omasta aloitteestamme jäl ­ leen aseistauduimme. Mutta kun meidän kohtalomme kulkee aseettomuuden suuntaan, niin Suomen asema on nyt taas sellainen - se tunnustetaan sellai ­ seksi -, että meillä ei nyt ole ns. viholli ­ sia. Suhteemme ympärillämme oleviin kansoihin ovat ystävälliset. Mutta kun näin on, niin mitä me silloin teemme ar ­ meijalla? Emme ystäviämme varten tar ­ vitse armeijaa. Jos vielä haluamme se ­ littää, että tarvitsemme armeijaa sisäisen järjestyksen vuoksi, niin se on jo veru ­ ke. Sillä sisäisen järjestyksen ylläpitäjä on poliisilaitos. Jos edelleen tahdomme sanoa, että tarvitsemme armeijaa juhlia ja paraateja varten, niin se on jo älylli ­ sen köyhyyden näyte, osoittaa älyllisen kekseliäisyyden puutetta. Jo pelkkä in ­ himillisyytemme velvoittaa, että me osaamme järjestää juhlia ja paraateja il ­ man sotalaitosta. Lisäämme vielä, että henkisten yksi ­ löitten ja ryhmien on toimittava uranuur ­ tajina. Yhä luottamuksellisempaan työ ­ hön siis aseettoman sivistyksen, kristo- sofisen elämänkäsityksen työsaralla. Kristosofian Polulla II s. 401^402 293