Kristosofi Nro 9 / 2018

Sisäinen Jumala On epäjohdonmukaista palvoa yhtä jumalaa, sillä Raamatussakin sanotaan: ” löytyy paljon vapahtajia ja paljon jumalia. ” Senvuoksi jos me haluamme palvoa on meidän valittava joko useampien juma ­ lien palvominen, joista jokainen on yhtä hyvä - siis polyteismi ja epäjumalanpalvonta; tahi yhden su ­ ku- eli rotu-jumalan palvominen, kuten israelilaiset ovat tehneet, halveksien toisten jumalia pitämällä omaamme korkeimpana kaikista, ” Jumalien Juma ­ lana ” . Mutta johdonmukaisuuden kannalta katsoen se ei pidä paikkaansa, sillä sellainen Jumala ei voi ol ­ la ääretön eikä absoluuttinen vaan ehdonalainen ja rajoitettu aikaan ja paikkaan. Pralaajaan katoaa hei ­ mo-jumala ja Brahmaa ja kaikki Deevat ja jumalat häviävät absoluuttiin. Senvuoksi eivät salatieteili- jät palvo eivätkä rukoile mitään jumalaa, sillä jos me sitä tekisimme, olisimme moni-jumaluuden pal ­ vojia tahi absoluutin, joka, ollen määräämätön ei meitä voi kuulla. Monien jumalien palvojat tekevät myös väärin näitä jumaliansa kohtaan, sillä kuta enemmän he palvovat sitä vaikeampi on heidän pal ­ vella kaikkia yhtä-aikaa. Tietämättänsäkin he suo ­ sivat jotain erikoista jumalaa, joka ei ehkä olekaan täydellisin. On siis paljon parempi muistaa, että jo ­ kainen ihminen omistaa sisäisen Jumalan, säteen absoluutista, taivaallisen kipinän Yhdestä, joka on hänessä itsessään eikä hänen ulkopuolellaan. H. P. Blavatsky Ruusu-Risti 1928 s. 215-216 281